Kahden jatkuvan muuttujan vertaaminen – raportointi

Tilastollinen päättely Ei kommentteja

Suositeltava lukeminen ennen tätä artikkelia

t-testin tulosten raportointi

Oletetaan, että tutkimuksessa verrataan kahden verenpainelääkkeen tehoa systoliseen verenpaineeseen.

Menetelmäkappaleessa pitää kuvata selkeästi käytetyt menetelmät. “Jatkuvia muuttujia verrattiin t-testillä” ei ole oikea tapa kertoa menetelmistä. Käytetty testi pitää raportoida selkeästi, kuten “Jatkuvia muuttujia verrattiin Welchin t-testillä“. Lisäksi olisi hyvä mainita mahdollisista oletuksista koskien keskihajontoja ja menetelmiin liittyen yleensä. Tämä antaa vaikutelman, että tutkija on perehtynyt käytettyihin menetelmiin sekä tutkimusaiheeseen.

Koska t-testin keskeisin oletus liittyy ryhmien keskihajontojen suuruuteen, kannattaa raportoida päätulosmuuttujan keskiarvo sekä keskihajonta tai keskivirhe kummallekin ryhmälle erikseen. Näin jokainen tutkimusta lukeva voi tehdä omia päätelmiä käytetyistä testeistä. Varsin usein varsinaiset tulokset raportoidaan kuitenkin siten, että kuvataan vain ryhmien keskiarvot, keskihajonnat sekä t-testillä saatu p-arvo.

Keskimääräinen systolinen verenpaineryhmässä A oli 130 mmHg (kh. 20mmg) ja ryhmässä B 140 mmHg (kh. 22 mmHg) (p=0.01).

Tämä ei ole kuitenkaan suositeltavaa, koska mikään näistä ei kuvaa vaikutuskokoa. Kaikista oleellisinta on raportoida ryhmien välisen eron keskiarvo ja erityisesti sen luottamusväli. Periaatteessa tämän lisäksi ei tarvitse raportoida edes p-arvoa. Olettaen, että ryhmien keskiarvot ja hajonnat on raporoitu muualla esimerkiksi taulukossa, alla oleva koostaa oikealla tavalla päätuloksen.

Systolisen verenpaineen ero ryhmien välillä oli 10mmg (95% LV: 2mmHG – 18mmHg).

Mann-Whitneyn U-testin tulosten raportointi

Vinosti jakautuneiden muuttujien raportoinnissa käytetään hyvin usein mediaaneja sekä hajontaväliä (eng. range) sekä neljännesväliä (eng. interquartile range, IQR). Valitettavan usein tässä yhteydessä Mann-Whitneyn U-testin tulokset raportoidaan antaen vaikutelma mediaanien vertaamisesta.

Systolisen verenpaineen mediaani ryhmässä A oli 130 mmHg ja 140 mmHg ryhmässä B (p=0.01).

Mann-Whitneyn U-testi ei vertaa mediaaneja, joten vaikka ylläoleva ei suoranaisesti ole väärin, se antaa varsin voimakkaan mielikuvan mediaanien tilastollisesta erosta. Jos mediaanien yhteydessä raportoidaan p-arvo, pitää selkeästi tuoda esille, että miten p-arvo on saatu.

Systolisen verenpaineen mediaani ryhmässä 1 oli 130 mmHg ja 140 mmHg ryhmässä 2 (järjestyssummatestille p=0.01).

Jos mediaanit on raportoitu taulukossa, pitää samalla tavalla raportoida selkeästi, miten mahdollinen p-arvo ryhmien välillä on laskettu. Hyvin usein tulokset on raportoitu kuten alla, mikä ei ole suositeltava tapa.

Ryhmä 1 Ryhmä 2p-arvo
Systolinen verenpaine Mediaani (IQR)130 mmHg (20 mmHg)140 mmHg (22 mmHg)0.01

Jos noudatetaan aivan oikeaoppista tapaa, raportointi noudattaisi alla olevia tapoja:

Systolisen verenpaineen jakauma oli erilainen ryhmien A ja B välillä.

Systolinen verenpaine oli suurempi ryhmässä B verrattuna ryhmään A.

Tulosten tulkinnasta on kirjoitettu oma artikkeli.

Mitä mieltä olit artikkelin sisällöstä?

Klikkaa tähteä arvostellaksi artikkelin!

Keskiarvo 5 / 5. Arvostelujen lukumäärä: 2

Kukaan ei ole vielä äänestänyt, ole ensimmäinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *